Arviossa Chronicles of Riddick: Assault on Dark Athena

Takavuosien Chronicles of Riddick oli heittämällä yksi ykkösboksin parhaista peleistä. Sopiva yhdistelmä FPS-räiskintää, lähitaistelua ja varjoissa hiiviskelyä iski ainakin allekirjoittaneeseen todella kovaa. Doom 3:n tyyliset grafiikat olivat huimasti aikaansa edellä ja ääninäyttelykin parasta A -luokkaa. Jonkinsorttisten engineyhteensopivuusongelmien vuoksi tätä klassikkoa ei ikinä saatu emuloitua 360:lle, joten tiimi päätti vääntää koko pelin puhtaalta pöydältä next genille ja lisätä samalle levylle vielä kokonaan uudenkin seikkailun: Assault on Dark Athenan.

Alkuperäinen seikkailu on edelleen sisällöllisesti ja peliteknisesti täyttä rautaa, mutta vaikka grafiikoita ja animaatioita onkin paranneltu jonkin verran, ei pelin ikä jää huomaamatta keltään. Vaikka kyseinen seikkailu tuli hakattua muutama vuosi sitten pariinkin otteeseen läpi, vedin tämän next gen -uudelleenlämmittelyn lähes yhdellä istumalla läpi innosta puhkuen. Nykypelien kädestä talutteluun jo tottuneena pelin vaikeus tuli kuitenkin osittaisena yllätyksenä ja välillä avoimissa ympäristöissä joutuu haahuilemaan turhankin paljon kun pelaajalle ei kerrota tarvittavan selkeästi mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Pelin uusi sisältö on suoraviivaisempi ja muutenkin aavistuksen helpompi, mutta muuten ei pääse edeltäjänsä kanssa samalle tasolle kuin aivan alkuvaiheessa. Juonenkuljetus on lähes olematonta ja seikkailun edetessä peli jää pahasti junnaamaan räiskintävaihteelle. Riddickin ehdoton suola, eli varjoissa hiippailu ja brutaalit lähitaistelutapot unohtuvat lähes kokonaan kun pelaaja juoksee yksitoikkoisia käytäviä edestakaisin ampuen ylitehokkailla aseilla kaiken ajasta ikuisuuteen.

Ensimmäisen osan nostalgiasäväreistä ja erinomaisesta ääninäyttelystä bonusta, muuten melko turha julkaisu sanoisin. Miinusta täytyy antaa jotenkin nihkeästä ruudunpäivitysnopeudesta ja melkoisen turhasta moninpelistä. Kolme tähteä just ja just.

***

www.riddickgame.com