Arviossa Trials HD

Market Placelta löytyvä Trials HD on melkoisen hauska viritelmä vanhan kunnon Elastomanian henkeen. Kyseessä on siis 3d-enginellä väsätty, mutta sivulta kuvattu "ongelmanratkontaan" perustuva trial-prätkäpeli. Upean grafiikan ja loistavan fysiikkamallinnuksen ansiosta peli tarjoaa varsin hulvatonta menoa ja meininkiä.

Kenttiä on kohtalaiset 50 ja mukana tulevalla karttaeditorilla voivat viitseliäät vääntää lisää. Eniten ottaa päähän tiimin vähintäänkin outo ratkaisu rajata kenttien latausmahdollisuus vain omiin livekavereihin... eli jos et omaa luovia kavereita niin siinähän olet sitten ilman kenttiä. Harmittava takaisku. Silti hintaansa nähden peli tarjoaa verratonta hupia ja on miltei pakkolatauskamaa. Suosittelen lämmöllä, neljä tähteä.

****

Arviossa Velvet Assassin

Ostin Huuto.netistä halvalla Velvet Assassin -hiippailupelin vailla minkäänlaisia odotuksia. Kyseinen pelihän on haukuttu pelilehdistön arvioissa noin 50 - 60% arvoiseksi kasaksi ongelmajätettä. Hiiviskelypelejä ei mitenkään liikaa ole, joten päätin antaa pelille mahdollisuuden.

Onneksi annoin, sillä itse olen viihtynyt kyseisen, hieman erilaisen WWII -pelin parissa erinomaisesti. Vaikka Velvet Assassin tuntuukin paikoin hieman keskeneräiseltä ja graafisestikin ehkä aavistuksen vanhahtavalta, on sen tarjoama natsien varjoisissa nurkissa hiipiminen ja hiljaisten mutta sitäkin brutaalimpien lähitappoliikkeiden suorittaminen ainakin omasta mielestäni jännää ja varsin viihdyttävää.

Hyviä hiippailupelejä ei mitenkään liikaa ole markkinoilla näkynyt, joten jos uuden Splinter Cellin (jonka hiippailu saattaa julkaistujen videoiden perusteella olla jopa hieman liiankin toimintapainotteista) odottaminen tuntuu liian tuskaisalta, suosittelen hommaamaan Sametti Salamurhaajan jostain.

Hyvä, helposti kolmen tähden peli ja sitäpaitsi sankarittaren napakka, kireisiin nahkahousuihin verhoiltu takapuoli on kivaa katseltavaa. :)

***+

http://www.velvetassassin.com/

Arviossa Fight Night Round 4

Fight Night round 4 on pitkän odotuksen jälkeen selkeä pettymys. Grafiikat, fysiikkaan perustuvat animaatiot ja koko audiovisuaalinen esillepano ovat tottakai uskomattoman isolla rahalla tehtyä täydellisyyttä, mutta en vain yksinkertaisesti viihdy pelin parissa pätkääkään. En ainakaan yksinpelikampanjan tekoälyvastustajia piesten.

Uramoodi on edelleen tympeää treeniminipelien ja otteluiden vuorottelua ilman minkäälaista vaihtelua tai sen kummallisempaa sisältöä. Tällä kertaa pelissä on sentään kunnollinen ranking -systeemi ja (turhahko) kalenteri johon treenijaksot ja ottelut buukataan. Harjoitukset ovat pitkävetisiä ja paikoitellen turhauttavan vaikeita, mutta niin ovat vaikeita myös itse ottelut, joissa ärsyttävän konemaisesti pelaavilta ja huijaavilta AI-mätkijöiltä saa pataan kerta toisensa jälkeen niin että tukka lähtee.

Myönnettäköön, että ahkerasti opettelemalla ja kärsivällisesti vastaiskupaikkoja kyttäämällä suoritukset varmasti paranisivat, mutta koska pelin tarjoama hupifaktori on ainakin minulla niin minimissä, niin ei oikein hotsita. Tilannetta ei myöskään auta todella hitaat ja kankeat valikot ja iäisyyksiä kovalevyasennettunakin kestävät lataustauot. Jos pelissä ehtii puolessa tunnissa paukuttaa edes yhden ottelun niin saa olla tyytyväinen.

Vanhana FN3 -fanina on pakko pitkin hampain antaa kolme tähteä, mutta pettymyshän tämä selkeästi on. Ehkäpä nyrkkeily ei vain enää ole meikäläisen juttu...

***

http://fightnight.easports.com/home.action

Arviossa Dead Space

Ei ehkä enää kovinkaan ajankohtainen peli, mutta Dead Space tuntuu olevan monille aika (täysin) tuntematon peli. Kyseessä on kuitenkin mielestäni vuoden 2008 ehdoton superyllättäjä ja yksi parhaista selviytymiskauhutoimitapeleistä ikinä koskaan - jopa niin hyvä että Dead Spacen nimen voi mainita samassa lauseessa System Shockien kanssa!

Tilanne on monista scifipeleistä ja -elokuvista tuttu: jotain kauheaa tapahtuu kaukaisella avaruuskaivosaluksella, kaikki muuttuvat muukalaismutanteiksi ja pelaaja joutuu yksin epätoivosen haasteen eteen. On tarinassa tietty enemmänkin syvyyttä mutta perusasetelma on tämä. Pelimekaniikan keskeinen juju on, että viholliset tulevat päälle niin kauan kun se vain fyysistesti on mahdollista ja örrien pysäyttämiseen tarvitaankin paljon enemmän kuin vain nappi otsaan. Monesti pari kättä (lonkeroa, muuta uloketta yms.) ja jalka irti, niin johan alkaa vauhti hiipua.

Erittäin näyttävä Dead Space on visuaalisesti paljon velkaa Alien -elokuville ja sehän on pelkästään hyvä asia. Ahtaat ja savuiset, vilkkustroboin valaistut käytävät luovat juuri oikeat puitteet jäätävän jännittävälle seikkailulle ja erinomaisen ahdistava äänimaailma kohottaa tunnelman todella intensiiviseksi. Pelaaja ei ole mikään pulssikiväärillä varustettu supersolttu, vaan sattumalta muukalaisinvaasion keskelle sattuva tavallinen mekaanikko. Oikeita aseita ei ole nimeksikään, vaan enimmäkseen raajoja leikellään erilaisilla kaivostyökaluilla kuten plasmaleikkureilla ja sirkkelisahalla. Matkan varrella pääsee myös ostamaan parempaa suojaa ja tykkiä, mikä antaa pelille mukavaa "roolipelihenkeä".

Dead Space on selkeästi enemmän kuin osiensa summa. Se on audiovisuaalisesti todella laadukas tuote ja tunnelmaltaan erinomainen. Pelaaminen on samanaikaisesti hauskalla tavalla kammottavaa ja kammottavalla tavalla hauskaa. Moninpeliä ei ole, mutta itse vetäisin pelin kolme kertaa läpi ja vielä maistuisi lisää, joten rahalleen saa varmasti vastinetta, sillä tätäkin saa kaupoista jo melkoisen halvalla. Suosittelen lämpimästi ja kai tälle nyt sit täytyy maksimipointsit antaa.

*****

http://deadspace.ea.com/

Arviossa Chronicles of Riddick: Assault on Dark Athena

Takavuosien Chronicles of Riddick oli heittämällä yksi ykkösboksin parhaista peleistä. Sopiva yhdistelmä FPS-räiskintää, lähitaistelua ja varjoissa hiiviskelyä iski ainakin allekirjoittaneeseen todella kovaa. Doom 3:n tyyliset grafiikat olivat huimasti aikaansa edellä ja ääninäyttelykin parasta A -luokkaa. Jonkinsorttisten engineyhteensopivuusongelmien vuoksi tätä klassikkoa ei ikinä saatu emuloitua 360:lle, joten tiimi päätti vääntää koko pelin puhtaalta pöydältä next genille ja lisätä samalle levylle vielä kokonaan uudenkin seikkailun: Assault on Dark Athenan.

Alkuperäinen seikkailu on edelleen sisällöllisesti ja peliteknisesti täyttä rautaa, mutta vaikka grafiikoita ja animaatioita onkin paranneltu jonkin verran, ei pelin ikä jää huomaamatta keltään. Vaikka kyseinen seikkailu tuli hakattua muutama vuosi sitten pariinkin otteeseen läpi, vedin tämän next gen -uudelleenlämmittelyn lähes yhdellä istumalla läpi innosta puhkuen. Nykypelien kädestä talutteluun jo tottuneena pelin vaikeus tuli kuitenkin osittaisena yllätyksenä ja välillä avoimissa ympäristöissä joutuu haahuilemaan turhankin paljon kun pelaajalle ei kerrota tarvittavan selkeästi mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Pelin uusi sisältö on suoraviivaisempi ja muutenkin aavistuksen helpompi, mutta muuten ei pääse edeltäjänsä kanssa samalle tasolle kuin aivan alkuvaiheessa. Juonenkuljetus on lähes olematonta ja seikkailun edetessä peli jää pahasti junnaamaan räiskintävaihteelle. Riddickin ehdoton suola, eli varjoissa hiippailu ja brutaalit lähitaistelutapot unohtuvat lähes kokonaan kun pelaaja juoksee yksitoikkoisia käytäviä edestakaisin ampuen ylitehokkailla aseilla kaiken ajasta ikuisuuteen.

Ensimmäisen osan nostalgiasäväreistä ja erinomaisesta ääninäyttelystä bonusta, muuten melko turha julkaisu sanoisin. Miinusta täytyy antaa jotenkin nihkeästä ruudunpäivitysnopeudesta ja melkoisen turhasta moninpelistä. Kolme tähteä just ja just.

***

www.riddickgame.com

Arviossa Resident Evil 5

Resident Evil 5 on meikäläiselle ensikosketus tähän legendaariseen pelisarjaan sitten muinaisten pleikkariaikojen, jolloin sarjan ensimmäinen osa tuli pelattua läpi muutamaankiin otteeseen. Kauas on tultu niistä ajoista ja selviytymiskauhu on evolvoitunut enemmän tai vähemmän puhtaaksi kolmannen persoonan räiskinnäksi. Tämä ei kuitenkaan ole (pelkästään) huono asia, vaikkakin olisin hieman enemmän toivonut pelkääväni pelin aikana.

Graafisesti peli on aika pirun lähellä upeinta mitä Boxilla on toistaiseksi näkynyt ja etenkin pelin sankarikaksikko on mallinnettu uskomattomalla yksityiskohtaisuudella. Myös pelin eksoottiset ympäristöt ovat kuvankauniita, joskin seikkailun edetessä hienot hökkelikylämiljööt, auringonlaskussa kylpevät savannit ja muut tunnusomaiset Afrikkamaisemat muuttuvat turhan geneerisiksi tehdashalleiksi, luolastoiksi ja hallituksen salaisiksi tutkimuslaitoksiksi. Bonusta virheettömästä ruudunpäivityksestä.

Seikkailun voi läpäistä yksin AI kaverin kanssa pelaten tai vaihtoehtoisesti cooppina kaverin kanssa jota lämpimästi suosittelen. (sekä live että splitscreeni löytyy) Keinoälykaveri lähinnä keskittyy olemaan tiellä ja tuhlaamaan muutenkin vähissä olevia panoksia. Peli on enimmäkseen hyvin perinteistä räiskintää, joskin yhdeksänpaikkaisen mini-inventaarion kanssa sählääminen tekee asioista tarpeettoman hankalaa. Myös ohjauksessa on perseilty ainakin omaan makuun vähän turhankin paljon: Jos ammattisotilaamme Chris vetäisee aseen esille, liimautuvat hemmon jalat taikaiskusta lattiaan. Ampuminen ja liikkuminen ei siis yksinkertaisesti onnistu samanaikaisesti. Joo, paniikkia tämä ahtaissa tiloissa taisteluun tuo, mutta onko pelattavuuden ja kontrollien tahallinen rampauttaminen sitten oikea keino aikaansaada se? Kysynpähän vaan.

Peliteknisistä omituisuuksista ja seikkailun räiskintähenkisyydestä huolimatta huomasin pitäväni pelistä paljon, varsinkin kaverin kanssa pelattuna. Viides Resident Evil on hieno ja hauska peli, mutta mitään sarjan alkuaikojen, Silent Hillin tai vaikkapa Dead Spacen kaltaista puhdasta kauhua ei missään nimessä kannata odottaa. Kyllä tämä silti enemmän kuin kolme tähteä ansaitsee - pistamma siis neljä.

****

http://www.residentevil.com/5/

Arviossa Red Faction Guerrilla

Viimepäivien ehdoton ajansyöjä numero uuno on ollut Volitionin uusi MARS -freeroameri Red Faction: Guerrilla. Täysin vapaa ja tuhottavissa oleva iso pelimaailma herättää hienosti lapsuuden hiekkalaatikkoleikit mieleen. Mikä voisikaan olla hauskempaa kuin rysäyttää täyteen räjähteitä ladatulla rekka-autolla ison rakennuskompleksin seinästä sisään? Juuri niin - eipä oikein mikään. (Toivottavasti joku FBI ei vedä nyt mitään vääriä johtopäätelmiä allekirjoittaneesta :P)

Grafiikka on hienohkoa, mutta ei missään nimessä mitään tajunnanräjäyttävää tasoa. Peli kuitenkin pyörii mukavan tasaista tahtia ja visuaalien tietyn yksinkertaisuuden antaa helposti anteeksi kun huomaa miten yksityiskohtaisesti ja realistisesti pelimaailman saa hajoitettua. Pellin alla pyöriikin ilmeisen asiallinen fysiikkamoottori, sillä rakennukset eivät lahoa totutun käsikirjoitetusti pala kerrallaan, vaan jos vaikkapa isosta, nelijalkaisesta tuulivoimalapropellihässäkästä vetäisee lekalla yhden koiven poikki, notkahtaa koko viritelmä pienellä viiveellä ensin vinoon ja rojahtaa sitten Marsin vetovoiman vaikutuksesta lopulta täysin maan (Marsin?) tasalle.

Itse toiminta on perus GTA:ta räiskimisineen ja ajoneuvoineen. Vaikeustaso vain tuntuu olevan välillä pirullisen tiukka ja muutamat tehtävätyypit alkavat hieman toistaa itseään pelin edetessä. Juoneenkaan ei ole ilmeisesti juurikaan jaksettu panostaa, mutta tästä huolimatta RF:G on vallan mainio yhdistelmä vapaata kohkaamista, messevää räiskintää, ajoneuvoilla rässimistä ja upeasti tuhoutuvia ympäristöjä. Nettipeliäkin on verkossa kehuttu, täytynee perehtyä kunhan saan väännettyä yksinpelin ensin finaaliin.

Uusin Red Faction on helposti vuoden 2009 yllättäjä tähän mennessä ja varmaan paras pelaamani peli aika tarkkaan puoleen vuoteen. Kyllä tälle täytyy vähintään neljä tähteä antaa. Jos moninpeli on hyvä niin ehkä enemmän. Palannen astialle...

****

http://www.redfaction.com/